Maakuntamatkailua à la Belgique

Vaihtoaika hupenee kuin Erasmus-apurahat tilitä ja kohta onkin enää vaan kuukausi jäljellä. Vastahan minä tulin tänne! Pienimuotoisen lähtöpaniikin motivoimana ostin uuden Go- passin (halvan sarjalipun junaan) ja aloin toteuttaa suunnittelemaani Belgian kiertelyä.

Ensimmäinen kohde oli Belgian rannikko ja satamakaupunki Oostende. Koska seurassa on aina kivempaa, lähdin valloittamaan Oostendea suomalais-unkarilais-romanialaisvoimin. Belgia on herttaisen pikkiriikkinen maa ja junamatka Gentistä rannikolle kesti huimat 45 minuuttia. Oostende oli myös sympaattisen pikkuinen ja juna-asema olikin heti hiekkarannan ja pienen sataman vieressä. Sää suosi meitä ja tuuli oli jopa lämmin. Hiekkaranta, aurinko ja pyöräily rantaväylällä toivat esiin kaikkien sisäisen lapsen. Huomasin itsekin hihkuvani onnesta juostessani aaltoja karkuun ja innostuin muiden kanssa tökkimään rannalle jäänyttä meduusaa. Päätimme myös olla rohkeita ja maistaa paikallista herkkua, sinisimpukoita, joista yhdestä löytyi pieni helmi.

Belgialaista merivaahtoa

Jos pitkää hiekkarantaa, satamaa ja omituisia taideteoksia ei oteta huomioon, Oostende on kuin muutkin Belgian kaupungit kauniine vanhoine kirkkoineen ja vohvelikojuineen. Meri ja hiekkaranta ovat kuitenkin mukavaa vaihtelua ja Oostende oli ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

Taidetta

Seuraava päivänä lähdin kaverin seuraksi Bruggeen, vaikka olenkin siellä jo kerran käynyt.  No Brugge oli nätti, niin kun viimeksikin, mutta nyt lisäksi oli tullut mukava keväinen viemärin haju ja turistihinnat. Kaakaosta sai maksaa mukavat 5 euroa ja kahvista 5,50. Maailmanperintökohteessa oli myös huomattavasti enemmän turisteja kuin viime vierailulla ja keskusta-alueella sai tosissaan väistellä aasialaisryhmiä ja heidän kameroitaan. 

Koska en Hollannissa käydessäni saanut otettua kuvaa tuulimyllystä, päätin tyytyä belgialaiseen versioon, joita löytyy jostain syystä Bruggesta kolme.  Tuulimyllyjen luona ei ollut turisteja ja nurmikolla istuskellessa tuli ihana kesäfiilis.

Kunhan ensi viikolla sää vähän paranee, niin tarkoituksena on suunnata johonkin Kaakkois- Belgian kaupunkiin (Leuven tai Liege) ja uudestaan Lounais-Belgiaan Ardenneitten vuoristoon. Sitten jos vaan aikaa riittää niin saatan käydä uudestaan Antwerpenissa. Jos tämä suunnitelma toteutuu, olen erittäin tyytyväinen Belgian tuntemukseeni ja ihan heti ei tarvitse tulla takaisin. Ennen kuun vaihdetta odottavat myös Brysselin ja Luxemburgin reissut ja sitten lopetan vaihtoni tyylikkäästi kesäiseen Pariisiin.

Mutta ennen tätä kaikkea pitää vielä saada neljä ryhmätyötä ja pari esitelmää alta pois! Työntäyteinen viikko siis tiedossa…

Sairasta opiskelua ja vesisadetta

Tällä viikolla on monta kertaa tullut semmoinen olo, että olisipa ihana olla jo kotona Suomessa. Tähän on oikeastaan kaksi syytä. Ensiksikin sää täällä on ollut kamala. Vettä on satanut viimeiset neljä päivää ja asteita on ollut vain 10–15.  Välillä tulee hetkiä, kun taivas repeää ja aurinkokin näkyy ja sitten menet innoissasi ulos ja saman tien alkaa taas sataa. Oikeasti Belgiassa näköjään voi saman päivän aikana olla helle, ukkonen, vesisadetta ja räntää. Ja sitten vielä se tuuli… Vaikka olisikin muuten upea ja lämmin päivä niin se hemmetin tuuli aina vaan puhaltaa ja muistuttaa kotiin jätetystä huivista. 

Tästä päästään toiseen koti-ikävän syyhyn, eli sairasteluun. Yhtenä päivänä kastuin kotimatkalla oikein kunnolla ja sain nyt jo yli viikon kestäneen flunssan. Olen todennäköisesti niistänyt aivoni pihalla jo tuossa muutama päivä sitten, mutta ei näytä auttavan. Sairastaisin mielummin kerralla kunnolla flunssan pois, mutta nyt minä olen ollut lähinnä sellaisessa välitilassa, että ei oikein jaksa tehdä mitään, mutta ei sitten kuitenkaan kehtaa vaan maata kämpillä. Päivät olenkin ollut koulussa ja kahviloissa tekemässä ryhmätöitä ja illat kämpillä vetämässä Ibumaxia, höyryhengittämässä ja juomassa teetä. 

Artevelden ruokala

Alexandra ja Magda ahkerina

Kävin eilen jopa yhden kaverin synttäreillä, mutta vain siksi, että pukeutuminen illan s-teeman mukaisesti kävi helposti.  Menin nimittäin juhliin suoraan päivätorkuilta yökkäri päällä ja otin teekupin mukaan ja siinä pukuni sitten olikin, nimittäin sairas. Oli kyllä mukavimmat bilevaatteet ikinä. Hyvä puoli kipeänä olossa on myös, että olen saanut hyvin tehtyä koulutehtäviä pois alta ja järkkäiltyä kalenteria niin, että ehdin toteuttaa kaikki Belgian matkahaaveeni ennen kotiin paluuta.

Aurinkoa ja räätöntä päivää odotellessa.

Berliini ja vapun ajan mökkihöperö

Hei! Toivottavasti vappu meni mukavissa merkeissä. Belgiassa suomalaisimmat vappubileet olisivat löytyneet Brysselistä, jossa Manneken Pis sai lakin päähänsä ja siellä olisi kuulemma muutenkin ollut melko suomalainen meininki. Jätin tämän kuitenkin väliin, koska go pass-matkalipustani loppuivat matkat, enkä raaskinut ostaa uutta. Lisäksi muutama mukava koulutehtävä odotti tekijäänsä ja palautus oli tietenkin viimeistään 30.4. Vappuaattona siis olin mökkihöperö ja tein paniikissa koulutehtäviä. Vappupäivänä tosin kävin kaupungilla katsomassa millainen tämä ”Feest van de Arbeib” eli työn juhla täällä Belgiassa on.

Ei se mikään työn juhla oikeastaan ollut. Lähinnä ihmiset viettävät mukavaa vapaapäivää perheensä ja kavereidensa kanssa. Jossain olisi kuulemma ollut marssi ja puheita, mutta en löytänyt kyseistä paikkaa. Toreilta sen sijaan löytyi kojuja, yhdessä puistossa oli ulkoilmakonsertti ja kirkon kellot soivat. Vapaapäivä yhdistettynä kauniiseen säähän johti siihen, että kaupungin kaikki puistot, auki olevat kuppilat ja kanaalien varret olivat täynnä ihmisiä. Bongasin kaupungilta toki muutaman punaisen ilmapallon ja punahuivisen eläkeläisporukan, mutta muuten kyseessä olisi voinut olla ihan mikä tahansa kaunis viikonloppu.  Kuulemma opiskelijoille ”Feest van de Arbeib” tarkoittaa yhtä bile- ja vapaapäivää lisää, mutta ei mitään sen erikoisempaa. Vähän tuli ikävä haalareita ja Harjua, mutta onneksi täällä on lämpimämpi ja jo aika vihreää.

Syy miksi koulutehtävien teko jäi hiukan viime tippaan, oli Berliini. Saksan persoonallinen ja vaihderikkaan historian omaava pääkaupunki, sekä sen itäiset hipsteri-kulmat toimivat noin viikko sitten yvi-vaihtareiden keväisenä tapaamispaikkana. Viime keväänä ideoitu tapaaminen saatiin epäilyistä huolimatta järjestettyä ja paikalle saavuttiin Belgian lisäksi Liettuasta, Ranskasta ja Saksasta.

Maantietoni petti minut pahemman kerran ja kuvittelin Berliinin olevan lähellä. Siksi päätin säästää rahaa ja matkata sinne bussilla. No ei se niin lähellä ollutkaan ja mukavat 10 tuntia yöbussissa verottivat hieman matkan ihanuutta (Liettuan matkalaiset olivat bussissa 18 tuntia, joten ei pidä valittaa liikaa). Tosin tulipa nähtyä Saksan autobaanat ja yksi erittäin kaunis auringonlasku. Onneksi perillä odotti kotoisa ja siisti hostelli (Pfefferbett) sekä sitäkin parempi seura!

Berliinissä keskityimme lähinnä yleiseen hengailuun ja kaupungin hyvällä tavalla rosoisen ja ainutlaatuisen katukuvan ihasteluun. Katsastimme toki myös pakolliset nähtävyydet kuten, East side Galleryn, TV-tornin, Branderburgin portin ja Holokaustin muistomerkin.  Sunnuntai oli ehdottomasti reissun helmi, sillä uskaltauduimme lähteä aamulla tyhjin vatsoin liikkeelle ja päädyimme aamupalalle sympaattiseen tupakan mustaamaan kahvilaan, jossa saimme pikkurahalla loisteliaan aamupalan tuoreine hedelmineen ja erikoisjuustoineen. Kävimme myös porukalla Mauerparkissa, jossa sunnuntaisin järjestetään iso ulkoilmakirppis. Kirppiksen lisäksi puiston nurmikko oli täynnä aurinkoista sunnuntaita viettäviä ihmisiä ja viihteestä huolehtivat tietysti useat eri taitelijat ja artistit.  Itse kirpparilta olisi löytynyt vaikka mitä, mutta rinkassa oli tilaa vain rajattu määrä ja päädyin ostamaan vain muutaman korun, postikortteja ja Berliini-haalarimerkin. Sunnuntai-illan kruunasi hyvä ruoka, huono huumori ja yhteinen hampaanpesuhetki.

Pikkupoika jammaili beatboxaajan tahtiin

Kaiken kaikkiaan Berliinin viikonloppu oli todella onnistunut. Persoonallinen pääkaupunki yhdistettynä loistavaan seuraan ja hyvään säähän niin onko enää mitään parempaa?

P.s. Osa kuvista on matkatovereiden ottamia (ne hienoimmat), joten kiitos ja kunnia siitä heille.

Mind the gap darling!

Palasin viime sunnuntaina pääsiäislomalta ja sen viimeiseltä etapilta Lontoosta tänne Belgian puolelle. Opinnot Artveldessa jatkuivat heti maanantaina hämmentävän huonosti järjestetyllä lobbaus-seminaarilla ja miljoonalla koulutehtävällä. En taaskaan liioittele yhtään. Ajatukset eivät kuitenkaan ole pysyneet lainkaan opinnoissa, sillä mielessä pyörii jo tuleva Berliinin reissu, uudelleen herätetty koti-ikävä ja uusi ihastukseni, Lontoo.

Virallinen turistiposeeraus

Koukkasin siis Amsterdamista Suomen kautta Lontooseen, joka sinänsä oli huono idea, sillä jo muutaman päivän Suomen visiitillä totuin taas kotona olemiseen ja oman kodin ihanuuteen. Siinä sitten jouduin taas tihrustamaan lähtöitkut sekä Jyväskylässä että Helsinki-Vantaalla. Rakkauden ihmisten luota lähteminen on aina niin vaikeaa. No itkut tuli itketty ja pienimuotoisen aikaerehdyksen jälkeen pääsin koneeseen kohti Lontoota. Hollannin tuulien takia turbulenssia oli kiitettävän paljon koko lennon ajan ja minä rutistin penkkiä niin paljon, että rystyset naksuivat. Onneksi lento oli lyhyt ja Heathrow’n lentokentältäkin pääsin melko nopeasti jatkamaan kohti ydin Lontoota.

Kentältä päästyäni tapasin serkkuni Lauran Earl’s Courtin metroasemalle, josta suuntasimme Hostellille tapaamaan matkaseuralaisiani ja siitä Chinatowniin syömään.  Olin siis Lontoossa kahden vaihtarikaverin kanssa ja Laura tuli moikkaamaan meitä sekä antamaan kokeneemman Lontoon kävijän vinkkejä. Kiitos siitä! Ensimmäinen ilta menikin matkasuunnitelmia tehdessä ja levätessä.

Harrods

Seuraavat päivät menivät yhdessä hujauksessa, sillä halusimme vierailla kaikkialla ja nähdä niin paljon kun mahdollista. Valitettavasti neljää päivää ei riitä kovinkaan moneen, varsinkin kun halusimme nähdä aluksi ne Lontoon pahimmat turistinähtävyydet.  Kerkesimme nähdä muun muassa London Eyen, Tower Bridgen, Big Benin, Westminster Abbeyn, Tower of Londonin, Buckinghamin palatsin ja St.Paulin Katedraalin. Tietysti syömme myös englantilaisen aamupalan (kolmena aamuna!), jonka jälkeen tekee mieli oksentaa tunnin verran ja sitten loppupäivän oletkin kylläinen. Henkisenä varhaiseläkeläisenä kävin taas myös museoissa (National Gallery ja British Museum) ihastelemassa muun muassa Da Vincin teoksia ja muumiota. Niin ja shoppailin minä toki myös Harrod’silla (ostin noin 10 euroa maksaneen teepurkin) ja kävin katsomassa pääsisinkö minäkin, vanhana Harry Potter -fanina, Tylypahkaan King’s Crossilta.  Myös puistoissa kävelyä ja teen lipittelyä kahviloissa tuli harrastettua.

Lontoo oli kerta kaikkiaan mahtava paikka! Sää oli koko vierailun ajan sateinen ja sumuinen, mutta toisaalta se onkin ehkä aidointa Lontoota. Vaikka kaupunki on suuri, on kaikki kuitenkin yllättävän helposti saavutettavissa metrolla ja punaisilla kaksikerrosbusseilla. Niin ja metrohan on Lontoossa nimellä underground ja melkein jokaisella pysäkillä matkustajia varoitetaan ”mind the gap” -lausahduksella eli varomaan laiturin ja metron vaunun välikköä. Ihmiset ovat myös todella kohteliaita ja kaikki kutsuvat toisiaan nuppusiksi (darling). Olisin halunnut jäädä Lontooseen, sillä monta juttua jäi vielä tekemättä ja näkemättä. Pakkohan minun oli saada kuva itsestäni Big Benin edessä, mutta olisi ollut mukava myös rentoutua ja nauttia siitä aidommastakin Lontoosta. Toisaalta minulla on nyt monia hyviä syitä mennä takaisin.

P.s. Pakkaan juuri rinkkaani Berliiniä varten, jonne on tarkoitus lähteä parin tunnin kuluttua. Siellä odottavat muualla Euroopassa vaihdossa olevat yhteisöviestintä-ystäväni ja Itä-Berliinin ihmeet. Toki tässä välissä täytyy jaksaa 10 tunnin bussimatka…